Oikeat Mestarit työmaalla

Peabilla Oulussa työskentelee kaksi Mestaria. Isä Teijo Mestari ja poika Ville Mestari ovat molemmat työnjohtajia. Heitä yhdistää tinkimätön asenne työhön: kaikki tehdään ylpeänä ja hyvin, toimeen tartutaan reippaasti eikä periksi anneta.

Ville Mestari: ”Isän matkassa innostuin rakentamisesta ja opit kantavat edelleen”

”Isäni on opettanut minulle rakentamisessa sitoutumista ja tinkimätöntä asennetta työhön. Olen nähnyt, kuinka hän venyy hommissa eikä luovuta koskaan – kyllähän sellainen ajatusmalli tarttuu.

Pääsin ensimmäisen kerran Peabille kesätöihin 16-vuotiaana. Työnjohtajana aloitin vuonna 2019. Olen ollut kiinnostunut rakentamisesta ja käsillä tekemisestä aina. Jo pikkupoikana nikkaroin isän kanssa kaikenlaista. Teini-iässä autoin isää omakotitalomme rakentamisessa. Kannoin sokkeliharkkoja ja muuta tavaraa, paneloin ja levytin. Niissä hommissa innostuin alasta. Isän matkassa yksi homma johti aina seuraavaan. Hänen jalanjälkiään on ollut luonteva seurata. En ole edes miettinyt muuta ammattia.

Sain haalarihommissa vahvaa ymmärrystä ja yleisosaamista talonrakentamisen koko kaaresta. Tiedän, mitä kirvesmiehet tekevät. Tunnen työkalut ja laitteet ja osaan ennakoida, mitä koneita rakentamisen eri vaiheissa tarvitaan.

Kun opiskelin rakennusinsinööriksi, tein työnjohtoharjoitteluni Peabilla. Valmistuttuani jäin taloon. Peab on hyvä työnantaja, ja väki puhaltaa yhteen hiileen. Tällä hetkellä rakennamme Hiukkavaaran koulun laajennusta Oulun kaupungille. Rakentamisessa ei ole kahta samanlaista päivää: ratkottavaa riittää. Juuri suunnittelin, kuinka toteutamme erikoiset räystäsrakenteet.

Isän opit kantavat edelleen. On kunnia-asia, että työtä ei jätetä kesken, vaikka joskus epäonnistuisi. Virhe korjataan ja siitä opitaan. Pelasin pitkään joukkuepelejä – jalkapalloa ja salibandya – ja niissä opin hyvin huomioimaan muita. Rakentaminen on tiimipelaamista.

On ollut mukavaa olla isän kanssa samoissa töissä, mutta ei se tunnu mitenkään ihmeelliseltä. Se on vain työtä. Isä on hyvä tyyppi, vastuullinen ja hoitaa hommansa. Arvostan hänen pitkää kokemustaan.

Olen opettanut isälle tietokoneen käyttöä. Hän kouluttautui kirvesmiehestä työnjohtajaksi ja on tuollaiseksi vanhan liiton mieheksi yllättävän hyvin omaksunut tietotekniikan. Siellä hän työmaakopissa naputtelee nykyisin omatoimisesti kaikki aikataulut ja muut asiat koneella.

Vapaalla käymme metsästämässä ja kalastamassa yhdessä. Luonnossa emme töistä puhu, korkeintaan saatamme sivuta jotain asiaa. Metsällä olo on hyvää vastapainoa työlle. Näen tulevaisuuteni hyvänä: rakentaminen ei tule loppumaan eli eiköhän tässä eläkkeelle asti ole työsarkaa.”

Teijo Mestari: ”Isän sydäntä lämmittää, kun Ville on löytänyt oman alansa”

”Minulla on kolme poikaa. He kaikki olivat pieninä innokkaasti mukana nikkarointihommissa. Vanhin heistä, Ville, sai suurimman kipinän ja lähti rakennusalalle. Olen aina sanonut pojilleni, että päätätte itse ammatistanne. Olen kertonut rakennusalan hyvistä ja huonoista puolista. ’Olette nähneet, mitä tämä on, ja jos kiinnostusta on, niin tervetuloa vaan.’

Olen seurannut hyvillä mielin, kuinka mallikkaasti Ville hoitaa työnsä ja on kerännyt kehujakin siitä. Kun aikoinaan rakensimme omakotitaloamme, annoin Villelle ensimmäisen kerran sähkösirkkelin. Sanoin, että pitää tehdä täsmämittaisia paloja. Ojensin kynän ja näytin, miten sirkkeli toimii. Kyllä ne palat olivat justiinsa samanmittaisia. Yhtään huonoa palaa ei tullut. Hän oli silloin 13-vuotias.

Ville on nopeaälyinen ja jaksoi jo pienenä toistaa samaa asiaa väsymättä. Samanlainen hän oli urheiluharrastuksessaankin, hyvin säntillinen. Sitkeys on tärkeä ominaisuus: rakentaminen on kestävyyslaji, jossa ei ole nopeita ratkaisuja. Olen halunnut siirtää omaa ammattiylpeyttäni Villeen näyttämällä, että kaikki tehdään loppuun saakka, mahdollisimman hyvin ja aikataulussa. En ole koskaan antanut periksi, olivatpa olosuhteet mitkä tahansa.

Tulin Peabille ensimmäisen kerran kirvesmieheksi vuonna 2005. Kävin välillä muualla, ja nyt olen ollut talossa taas vuodesta 2014 lähtien. Peabilla arvostan sitä, kuinka työnantaja panostaa jatkuvuuteen ja osaamisen sekä alan kehittämiseen.

Toimin parhaillaan työnjohtajana Oulun Knuutilankankaan K-Supermarketin rakennushankkeessa. Olin aiemmin aika heikko tietoteknisten laitteiden kanssa, olihan läppäri turha kapistus rakennusmiehelle. Ville on opettanut minulle tietokoneen käyttöä ja varsinkin malttia siinä. Kun olen tuskastunut, hän on sanonut: ’Ei se tietokone ihan sinun ajatuksesi nopeuteen aina kerkeä, odota hetki!’

Viihdymme Villen kanssa yhdessä vapaa-ajalla. Käyn usein metsällä Villen ja hänen kavereidensa kanssa. Se on mukavaa, siinä pääsee tutustumaan nuorempaan ajattelumaailmaan.

Aika vähän vapaalla puhumme töistä, mutta siitä olen tyytyväinen, ettei Ville ole koskaan sanonut tehneensä väärää valintaa. Yleensä kun kysyn, että miten menee, hän vastaa, että tässä tämä menee. Ei isän neuvoja sen enempää tarvita, enkä tuputa hänelle ajatuksiani.”