Asunnot
Toimitilat
Rakentaminen
Päällystys
Betoni
Kiviainekset
Torninosturit
Liiketoiminnot
Taloudelliset raportit
Ajankohtaista
Medialle
Ympäristövastuu
Sosiaalinen vastuu
Hyvä hallinnointitapa
Avoimet työpaikat
Opiskelijoille
Uratarinoita
Aleksis Kiven peruskoulu on Helsingin Alppiharjuun vuonna 1934 valmistunut, arkkitehti Gunnar Taucherin suunnittelema koulurakennus, joka oli aikoinaan Pohjoismaiden suurin koulu. Koulu vaurioitui jatkosodan pommituksissa kesällä 1941: pommi romahdutti kaksi ylintä kerrosta noin 20 metrin matkalta. Pommituksen vauriot korjattiin melko nopeasti, ja koulu saattoi jatkaa toimintaansa. Korjauksen jäljet näkyivät rakennuksessa, mutta ne oli tehty perusteellisesti, sillä vahvistuksia ei tarvinnut myöhemmin tehdä. Koulua on myös laajennettu vuonna 1966, jolloin valmistui arkkitehti Irma Paasikallion suunnittelema kaksikerroksinen lisärakennus Brahenkentän puoleiseen rinteeseen. Sinne sijoitettiin teknisen käsityön opetustilat ja varastotiloja.
Noin kaksi ja puoli vuotta kestäneen peruskorjausurakan aikana uusittiin lämpö-, vesi-, viemäri- ja sähköjärjestelmät sekä ilmanvaihtojärjestelmä. Ullakolle rakennettiin uudet ilmanvaihdon konehuoneet. Myös julkisivun rappaus, ikkunat ja vesikatto uusittiin kokonaisuudessaan. Rakennuksen ympärille rakennettiin uusi salaojitusjärjestelmä, alapohjarakenteet uusittiin nykymääräyksiä vastaaviksi, ja välipohjat tyhjennettiin aikakaudelle tyypillisestä täytteestä, turpeesta ja rakennusjätteestä, täytettiin Leca-soralla ja valettiin umpeen. Merkittäviä urakoita kohteessa olivat muun muassa purku- ja louhintatyöt sekä vesikaton uusiminen.
Perinteisistä tiloista joustaviin oppimistiloihin
Koulurakennusta ei ole asemakaavassa suojeltu, mutta kaupunkisuunnitteluviraston selvityksessä se on luokiteltu ykkösluokkaan kaupunkikuvallisen merkityksensä, arkkitehtuurinsa ja historiallisen arvonsa perusteella.
Suunnittelun tavoitteena oli säilyttää vanhan rakennuksen yleishahmo ja henki. Yhtenä haasteena oli perinteisten tilojen muuttaminen uuden oppimisajattelun mukaisiksi joustaviksi tiloiksi. Ratkaisut oli tehtävä vanhaa kunnioittaen. Kaupunginmuseon väen kanssa etsittiin sopivia ratkaisuja myös toteutuksen aikana erityisesti julkisivun rappauksen ja ikkunoiden osalta.
Sisäilma kuntoon uudella ilmanvaihtojärjestelmällä
Erityisen tärkeää korjaushankkeessa oli ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen, sillä painovoimainen ilmanvaihto aiheutti jo oireiluja käyttäjissä. Uusi ilmanvaihtojärjestelmä on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla, ja tarvittavan talotekniikan mahduttaminen tiloihin oli suuri haaste. Uusia ilmanvaihtokoneita on 20, jotka sijoitettiin kolmeen ilmanvaihtokonehuoneeseen. Reitityksiä varten rakennettiin pystykuiluja luokkahuoneiden puolelle ja tekniikkaa sijoitettiin alakattokoteloihin.
Haasteena korjausrakennushankkeille tyypillinen yllätyksellisyys
Haastavan kohteesta teki myös korjausrakennushankkeille tyypillinen yllätyksellisyys: esimerkiksi töiden alkaessa kävi ilmi, että rakennuksen perustus oli alun perin louhittu arvioitua syvemmälle kallioon. Salaojat oli tämän vuoksi vietävä suunniteltua alemmaksi.
Erityispiirteenä koulussa oli myös teknisten järjestelmien monipuolisuus koulun taito- ja taidepainotteisuuden vuoksi: vuosittaista kahdeksasluokkalaisten näytelmää varten koulun juhlasaliin toteutettiin uusi näyttämö AV-tekniikoineen. Koulurakennuksessa on myös useamman koulun teknisen työn tiloja, joiden järjestelmien toteutus oli suunniteltava tarkkaan urakoitsijan, suunnittelijoiden ja tilaajan yhteistyössä.