Työnjohtajaksi harjoittelun kautta

Aleksi Hokkanen aloitti kahdeksan vuotta sitten Peabilla haalariharjoittelijana ja työskentelee nyt työnjohtajana. ”Peab tukee ja kannustaa työntekijöitään kasvamaan ja kehittymään. Koko rakennusala uudistuu valtavaa vauhtia. Parasta on, että joka päivä saa oppia jotain uutta”, hän sanoo.

Olen arvostanut aina käsillä tekemisen taitoa. Päädyin rakennusalalle osittain verenperintönä. Suvussani on rakentajia, ja muistan, kuinka isot koneet ja tekemisen meininki työmailla tekivät vaikutuksen kymmenkesäiseen pikkupoikaan. Oli kiehtovaa seurata, kuinka rakennus nousi pala palalta – työn jäljen näki konkreettisesti. Olen kotoisin Jämsästä, ja lähdin peruskoulun jälkeen ammattiopistoon lukemaan talonrakentajaksi. Innostus alaa kohtaan kasvoi, ja opiskelin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa rakennusinsinööriksi.

Osaaminen kehittyy parhaiten, kun haastaa omia rajojaan. On hyvä hypätä välillä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Pääsin haastamaan itseäni Peabin haalariharjoittelussa insinööriopintojeni alussa. Rakensimme Espooseen teknologiayrityksen pääkonttoria. Keski-Suomessa olin tehnyt omakotitaloja ja kesämökkejä – ja nyt olin pääkaupunkiseudulla isolla työmaalla, jossa oli massiiviset torninosturit ja systeemit. Näin, mitä kaikkea Peab tekee pääurakoitsijan roolissa. Se avasi silmiäni: en ollut ajatellut, kuinka monipuolisesti rakennusalalla on kiinnostavia työtehtäviä ja haasteita. Se kesä vahvisti, että rakennusinsinöörin opinnot ovat juttuni.

Haalariharjoittelu sytytti kipinän työnjohtajaksi. Oivalsin, että olen hyvä hallitsemaan kokonaisuuksia. Huomasin, että minulla on riittävästi tietotaitoa johtamaan työtä ja myös paljon ajatuksia, miten sen tekisin. Peab tukee ja kannustaa työntekijöitään kasvamaan ja kehittymään. Vaikka yritys on iso, se on reilu, kotoisa ja lämminhenkinen työnantaja. Halusin palata tekemään myös opintoihini liittyvän työnjohtoharjoittelun Peabille.

Rakentaminen on joukkuelaji. Kunnon rakentamiseen tarvitaan hyvää asennetta ja intohimoa. Tiimipelaaja pärjää paremmin kuin yksinäinen puurtaja. Työnjohtoharjoittelu oli hienoa aikaa. Olin aiemmin ollut haalarihommissa, ja kaikki oli taas uutta. Opin valtavasti ja sain vastuuta. Ennen kaikkea opin yhdessä tekemisestä: työmailla on paljon hiljaista tietoa ja taitoa. Opimme kaikki päivittäin toinen toisiltamme titteleihin katsomatta. On kiehtovaa, miten Peab rakentaa yhteiskuntaa sairaaloista ja toimistoista kouluihin ja päiväkoteihin. Halusin päästä jättämään tähän oman kädenjälkeni.

Rakennusalalla vain taivas on rajana. Jokaiselle hyvälle tekijälle löytyy varmasti aina oma paikkansa. Jos jokin työ ei tunnu omalta, alan sisällä on helppo sijoittua toisiin hommiin. Kaikkien ei tarvitse olla esimerkiksi työnjohtajia tai tuotantopäälliköitä, vaan jokaisen ammattilaisen työpanos on yhtä arvokas. Alalla pärjää, kun tekee aina oman työnsä niin hyvin kuin pystyy. Jos alkaa peesailla muita, fokus omasta tekemisestä katoaa.

Työnjohtajan on pystyttävä nauttimaan pienestä paineesta. Valmistumiseni jälkeen jäin Peabille töihin. Ohjaan käytännössä koko työmaan toimintaa. Valvon urakoitsijoiden tekemisiä, työturvallisuutta, laatua, kosteudenhallintaa – kaikkea, mitä rakentamisessa tapahtuu. Koordinoin, että työt sujuvat tehokkaasti ja jokainen urakoitsija pystyy toteuttamaan oman työvaiheensa ajallaan ja laadukkaasti. Jos huomaan laatupoikkeamia, puutun niihin.

Tulen toimeen kaikkien kanssa. Se on tärkeää, sillä alalla on monenlaisia persoonia. Olen sosiaalinen ja viihdyn ihmisten parissa. Hyvällä työnjohtajalla on stressinsietokyvyn lisäksi kyky kuunnella, joustaa ja tehdä yhteistyötä. Työ vaatii suunnitelmallisuutta ja loogista päättelyä: on ymmärrettävä, missä järjestyksessä mitkäkin asiat pitää tehdä, mitkä työvaiheet voivat olla rinnakkain ja mitkä eivät. Isommilla työmailla kaikki ei onneksi kaadu yhden henkilön niskaan, vaan urakasta vastaa useampi työnjohtaja, joilla on omat vastuualueensa.

Peab vaalii ammattiylpeyttä. Puhumme yrityksen sisällä paljon kunnon rakentamisesta. Meille on annettu kaikki työkalut, jotta voimme rakentaa laadukkaasti ja olla ylpeitä työmme jäljestä. Ammattiylpeys syntyy siitä, että jokainen meistä voi sanoa hyvällä fiiliksellä: tämä sairaala tai tuo koulu on minun rakentamani. Viimeksi olen ollut työnjohtajana Hyvinkään H-sairaalan rakennustyömaalla – se oli iso urakka – sekä Veikkolan päiväkodin ja koulun rakennus- ja laajennushankkeessa.

Rakennusalan kehittyminen pitää mielenkiinnon yllä. Muutos on nopeaa: digitalisaatio, uudet työtavat ja materiaalit, ekologisuus ja kestävä kehitys mullistavat alaa voimakkaasti. Parasta onkin, että näissä hommissa ei voi jämähtää paikoilleen. Tämä on kehittyvä ala, mutta myös ala, joka ei ole katoamassa mihinkään. Aina rakennetaan uutta tai korjataan vanhaa. Töitä riittää jatkossakin, ja siinä mielessä rakennusala on nuorille turvallinen valinta.

 

Urani Peabilla:

2013 haalariharjoittelijana

2015 työnjohtoharjoittelijana

2016- työnjohtajana