Kuusi vuotta Peabilla työskennellyt projektipäällikkö Tuire Nikkanen on oppinut rakennusalasta eniten työmailla – kirvesmiesten ja muiden ammattirakentajien kanssa. ”Olen päässyt näkemään hyvin monenlaista rakentamista ja saanut vetää kiinnostavia hankkeita. Ala on valtavan monipuolinen, ja jokainen hyvä tekijä löytää varmasti oman paikkansa.”
Rakennusalalla on loistavat mahdollisuudet työllistyä, kehittyä ja edetä. Ala on yksi monipuolisimmista, sillä kahta samanlaista päivää ei ole. Kenttä on laaja, ja kunnon tekijöille löytyy töitä. Rakennukset ovat kiehtoneet minua pienestä pitäen. Kasvoin maatilalla Valkeakoskella, ja kesäisin tilallamme rakennettiin jos jonkinmoista. Halusin arkkitehdiksi. Kävin yläastetta 1990-luvun laman jälkeen ja muistan, kuinka opinto-ohjaajani sanoi, että kymmenen prosenttia hakijoista pääsee sisään ja puolet valmistuneista jää työttömiksi. Se lause jäi mieleeni. Osittain opon sanat takaraivossani hain lukion jälkeen ammattikorkeakouluun lukemaan rakennustekniikkaa, jossa työllisyystilanne vaikutti paremmalta.
On hienoa, kuinka oma kädenjälki on nähtävissä vielä vuosikymmenten kuluttua. Sairaaloina, kouluina, toimistoina ja ihmisten koteina – talojen lisäksi rakennamme yhteiskuntaa. Kun valmistuin vuonna 2006 rakennusinsinööriksi (AMK), Suomessa oli valtava rakennusbuumi. Jokainen luokaltani sai töitä. Oli jopa hämmentävää, että alalla oli täystyöllisyys valmistuneille.
Olen aina arvostanut koulutusta ja halunnut haastaa itseäni. Työskentelin suunnittelutoimistossa kahdeksan vuotta, kunnes lähdin opiskelemaan työn ohessa diplomi-insinööriksi Tampereen teknilliseen yliopistoon. Erikoistuin rakennustuotantoon, sillä minulla oli vahva tahtotila siirtyä tuotannon puolelle. Työ isommassa rakennusyhtiössä kiinnosti, ja tein diplomityöni Peabille.
Jos haluaa kehittää työmaan toimintaa, pitää tietää miten työmaa toimii. Vaikka olin ollut alalla jo pitkään, ennen Peabia en ollut työskennellyt koskaan työmaalla. Ensimmäisen Peab-kesäni olin tuotantoinsinööriharjoittelijana Tampereen Hatanpään sairaalan saneeraus- ja laajennustyöhankkeessa. Oli huikean hienoa nähdä, kuinka ammattimaisesti iso urakka eteni ja miten ketterästi porukka ratkoi yhdessä eteen tulleita ongelmia. Tutustuin huippuosaajiin, ja opin valtavasti käytännön tekemisestä. Vieläkin työmaakäynneillä haluan jutella aina kirvesmiesten ja muiden rakentajien kanssa. Opin heiltä edelleen paljon.
Olen päässyt näkemään monenlaista rakentamista useasta eri näkökulmasta. Olen vetänyt Peabilla rakennushankkeita alusta loppuun. Työnkuvani monipuolisuus ja uudet haasteet innostavat ja motivoivat. Olen toiminut kehitys-, tuotanto- ja projekti-insinöörinä ja nyt puolitoista vuotta projektipäällikkönä Pirkanmaalla. Olen oppinut paljon kokonaisuuksien hallinnasta, tavoitteiden määrittelystä ja saavuttamisesta, aikataulujen, kustannusten ja laadun valvonnasta sekä eri osapuolten ja sidosryhmien kanssa kommunikoinnista.
Rakennusalan kehitys on ketterämpää kuin moni luulee. Välillä kuulee väitteitä, että ala kehittyisi jähmeästi – mikä ei pidä paikkaansa! Esimerkiksi työturvallisuus ja materiaalit ovat parantuneet valtavasti. Energiatehokkuuden lisääminen ja päästöjen vähentäminen ovat Peabilla työn keskiössä. Haluamme rakentaa terveellisiä ja turvallisia rakennuksia, jotka takaavat hyvän elämän sukupolvelta toiselle. Laadukas rakentaminen pidentää talojen elinkaarta, mikä on ympäristölle ystävällisin vaihtoehto.
Olen saanut työskennellä mahtavissa porukoissa. Olen kohdannut laaja-alaista ammattitaitoa, paloa ja rohkeutta tarttua uuteen – nähnyt mitä aito ammattiylpeys on. Parhaillaan Peab rakentaa uusia asuinkerrostaloja Tampereen Hervantajärven alueelle, ja johdan siellä yhden kohteen suunnitteluryhmää. Olen tehnyt myös paljon suunnittelunohjausta niin oman tuotannon rakennuttamishankkeissa kuin KVR-urakoissakin Länsi- ja Keski-Suomessa. Kokonaisvastuu-urakassa (KVR) urakoitsija hoitaa sekä suunnittelun että rakentamisen.
Koen rakennusalan omakseni ja olen tyytyväinen valintaani. Kannustan kaikkia rakentamisesta kiinnostuneita tyttöjä ja poikia reippaasti opiskelemaan. Nuoret saattavat asettaa itselleen turhia paineita, että kaikki pitää osata heti. Ei tarvitse, kyllä työelämä opettaa. Peräänkuulutan myös nöyryyttä, ettei kaikkea voi myöskään saada heti. Oma-aloitteisuus, avoimuus ja kärsivällisyys vievät pitkälle. Alalla pärjää, kun malttaa rauhassa kartuttaa ammattitaitoaan. Sekin on ok, jos toteaa jonkin työtehtävän olevan liian vaativa. Aina voi palata yhden stepin taaksepäin. Mitkään tittelit eivät ole itseisarvo, vaan tärkeintä on, että nuori viihtyy, löytää oman paikkansa ja työ on juuri hänelle sopiva.
Urani Peabilla:
2015 tuotantoinsinööri-harjoittelijana
2015-2016 diplomityöntekijänä
2016 kehitysinsinöörinä
2016 tuotantoinsinöörinä
2018 projekti-insinöörinä
2020- projektipäällikkönä
