Peab-opettaja Jari Tyni aloitti työnsä kesällä. Hänellä on rautainen kokemus sekä rakennus- että kasvatusalalta. Se ei kuitenkaan pelkästään riitä. Jari, maailman ensimmäinen Peab-opettaja, on kävelevä esimerkki siitä, mitä vahva sitoutuminen ja palava innostus saavat aikaan. Blogissaan hän kertoo, miksi rakentaminen ja työmaat imaisivat hänet otteeseensa ja miten hän pian levittää innostuksensa ympäri Suomea.
”Lapsena halusin poliisiksi tai arkkitehdiksi. Toinen pitää huolta ihmisistä, toinen luo pysyviä maamerkkejä, jotka muodostavat elinympäristön. Mutta hei, Peab-opettajana teen ihan samoja asioita!
Tämä onkin Suomen kiinnostavin työ. Olen Suomen ensimmäinen Peab-opettaja. Peab halusi palkata ihmisen linkiksi työmaiden ja oppilaitosten välille. Työssä yhdistän kokemukseni kasvatusalalta ja rakennusalalta. Ennen kaikkea kuitenkin innostan. Se on helppoa, koska olen itsekin innoissani. Tiedän, että tämä tunne tarttuu – alan opiskelijoihin, opettajiin, opinnonohjaajiin ja niihin nuoriin, jotka eivät ehkä vielä ole tehneet uravalintaansa.
Teräspalkkirakenteiden hitsaaminen sai aikaan innostuksen käsillä tekemiseen
En minäkään poliisiksi tai arkkitehdiksi nuorena päätynyt. Perheen metallialan yrityksessä miellyin käsillä tekemiseen ja opiskelin rakennusmestariksi.
Olin aika nuoresta asti töissä isän yrityksessä Taivalkoskella. Kerran isä hitsasi työmaalla teräspalkkirakenteita. Hän piirsi hitsauspuikolla palkkiin nimikirjaimensa ja vuosiluvun. Silloin ymmärsin, minkälaisen jäljen rakentaja aina jättää. Vaikka ei jättäisikään nimikirjoitustaan palkkiin, kaikki rakentaminen on signeeraamista. Syntyy visuaalinen jälki, joka vaikuttaa ihmisten elämään vuosisatojen ajan.
Rakentaminen – oli se sitten korjausrakentamista tai uudisrakentamista – on äärettömän tärkeää työtä. Jos emme saa tarpeeksi nuoria alalle, tulos vaikuttaa kaikkien suomalaisten elämään. Siihenkin aion vaikuttaa kiertäessäni oppilaitoksia Peab-opettajan työssäni. Haluan myös kertoa, miten helppoa rakennusalalla on viihtyä. Täällä työskentelee nimittäin aivan mielettömän mukavaa porukkaa.
Vaikka homma olisi hankala, huumori auttaa ihmisiä pääsemään pitkälle yhdessä. Itselleni jäi jo nuorena työmailta hyvä fiilis. Minut otettiin aina hienosti mukaan. Alalla on selviö, että kaikki joutuvat joskus aloittamaan ja opettelemaan. Työmaalla voi aina kysyä ja saa neuvoja. Kollegaa ei kampiteta, sillä päämäärä on yhteinen. En koskaan kyllästy kehumaan ja kannustamaan ihmisiä rakennusalalle.
Ensimmäiset työtehtävät jäävät parhaiten mieleen. Juuri ennen opintojen aloittamista olin parikymppisenä Kuusamossa Citymarketin työmaalla. Sulatimme routaista maata kuumalla höyryllä, kun vasta rakennuksen seinät olivat pystyssä. Sain nopean opastuksen ja lähdin ajelemaan kuudensadan kilon tärylätkällä. Höyryn takia kosteus oli lähellä sataa prosenttia ja lämpö +25. Samaan aikaan ulkona oli melkein neljänkympin pakkanen. Minulla oli haalarin alla pelkät uikkarit. Näiden kokemusten kautta olen kasvanut Peab-opettajaksi.
Rakennusalalta myyntitöihin ja sieltä opettajaksi
Välillä olen hypännyt pois rakennusalalta. Miksi ihmeessä? No, valmistuessani lama-aikana tilanne oli erilainen kuin nykyään. En heti löytänyt rakennusmestarin töitä. Tuttu rehtori Taivalkoskelta kyseli teknisen työn opettajaksi. En lämmennyt ajatukselle, sillä halusin tehdä töitä Etelä-Suomessa. Menin myyntikoulutuksen kautta myyjäksi rakennusalan yritykseen. Jotenkin tämä opettajuus jäi kuitenkin kytemään takaraivoon.
Tiesin, että opettajana voisin kohdata tulevia eri alojen ammattilaisia ja rohkaista heitä käsillä tekemiseen. Opiskelin siis vielä teknisen työn opettajaksi ja sainkin heti töitä yläkoulusta. Se työ oli hyvin linjassa rakennusalan kehityksen kanssa. Olennaisinta nimittäin on ongelmanratkaisu ja oivaltaminen.
Nyt olen todella iloinen näistä kaikista kokemuksista ja siitä, että pääsen jatkamaan työtä rakennusalan hyväksi. Kierrän Suomea ja kerron ihmisille alasta. Solmin uusia yhteyksiä erityisesti ammattioppilaitosten ja Peabin työmaiden välillä. Tarjoan ja järjestän harjoittelumahdollisuuksia alan opiskelijoille. Todella tärkeänä pidän sitä, että voin tavata myös yläkoulun opoja ja oppilaita: voimme yhdessä puhua siitä, millaisen jäljen rakentamalla voi jättää tähän maailmaan. Kukapa meistä ei haluaisi tehdä hyvää ja olla vaikuttamassa siihen, että Suomessa voi asua, opiskella ja tehdä töitä miellyttävässä, kauniissa ja kekseliäässä ympäristössä? Eli elää turvallisesti ja mukavasti. Tämä on meille kaikille peabilaisille tärkeää, ja onneksi minun tehtäväni on kertoa siitä.”
Kiinnostuitko Peab opettajasta? Ota yhteys Jariin tai lue lisää täältä.
