Kysymys: Missä kirjoittaja on käynyt, kun hän vierailunsa jälkeen kuvailee paikkaa näin? ”Töitä tehdään kännykällä. Joka paikassa on todella siistiä. Hyvä pössis, hyvä huumori. Tuntuu turvalliselta. ” Vastaus: Rakennustyömaalla Peab-opettaja Jari Tyni aloitti pestinsä tekemällä töitä neljällä pääkaupunkiseudun työmaalla kesällä 2020. Nyt hän kertoo, miltä se tuntui.
”Olen viimeksi työskennellyt isolla rakennustyömaalla 1990-luvulla. Todella paljon on muuttunut. Tunnistan yhä alan ja fiiliksen, mutta paljon on myös muuttunut.
Jos nyt joku yläkouluikäinen tuskastuu vanhempiensa kysymykseen: ”Onko aina pakko tuijottaa sitä puhelinta?”, kannattaa hakeutua rakennusalalle! Rakennustyömaalla nimittäin käytetään todella paljon mobiililaitteita. Se on todella iso, vuosikymmenen aikana tapahtunut, muutos rakentamisessa.
Kun asiat ennen piti tarkistaa mittaamalla, levittämällä piirustukset lattialle ja kaivamalla suhdeviivain taskusta, nyt samat asiat tsekataan avaamalla mobiilista oikea ohjelma ja piirustukset. Kohteeseen voi sukeltaa sisään virtuaalisesti ja tarkistaa halutut asiat 2D- ja 3D-kuvista. Myös materiaalien ja töiden tilaaminen ja vastaanottaminen kirjataan mobiililla. Samoin laaduntarkastukset, laatumittaukset ja työturvallisuusmittaukset. Kaikki saadaan siten saman tien eteenpäin – ei tarvitse edes kävellä työmaakoppiin asti.
Ja vaikka pitäisi kävellä työmaakoppiin asti, ei tarvitse väistellä tiellä makaavia materiaalipinoja tai loikkia pakkausmateriaalien yli. Rakennustyömailla on nimittäin niin siistiä, että välillä viikkosiivottu kotikin kalpenee niiden rinnalla. Kaikki siivoavat omat jälkensä. Se on iso muutos ja liittyy työturvallisuuteen, joka on 2020-luvun rakennustyömaalla huippua. Kulkuväylät pidetään puhtaina ahtaillakin työmailla, ja kaikki työvälineet löytyvät aina oikeilta paikoiltaan. Yhteistyössä ja tarkasti sopimalla otetaan vaaratekijät huomioon ja estetään vahingot.
Kuka väittää etteikö työ rakennusmaalla ole monipuolista?
Välillä mietityttää, miten työnjohto voi edes muistaa kaikki eri tehtävät, joita omalla työmaalla tapahtuu, mutta se onkin ammattitaitoa. Itse pääsin mukaan seuraamaan betonin piikkausta, siivousta, betonimuottien tekoa ja purkamista, raudoittamista, betonin valamista, 3D-mittauksia, kurottajan ajamista, mobiilitorninosturin pystyttämistä, kattohuovan bitumointia, julkisivulevyjen asentamista, julkisivutiiliseinien muuraamista ja vähintään kahtakymmentä muuta työtä sekä tietysti viikkokokouksia. Kukaan ei voi väittää, etteikö rakennusala olisi monipuolinen!
Olin kesällä seuraamassa asuinkerrostalojen rakentamista Sompasaareen ja Perkkaalle, liikekeskuksen rakentamista Pukinmäkeen ja hotelli-toimistotalon nousemista Keilaniemeen. Lisäksi tutustuin Aleksis Kiven koulun korjausrakentamiseen Helsingin keskustan tuntumassa.
Kun pohdin, mitä haluaisin kertoa rakennusalalla työskentelystä, tulee minulle mieleen kaikilla kesän työmailla toistunut kokemus: vastaanotto oli aina todella positiivinen. Minä, aliurakoitsijat ja kaikki muut tuntevat itsensä tervetulleiksi. Hyviä työntekijöitä tarvitaan ja arvostetaan. On mielettömän hienoa, miten avoin ilmapiiri työmailla on.
Rakennusalalla on hyvä pössis
Huumori, hyvä pössis, tuntuu olevan yleistä rakennusalalla. Huumori on tasa-arvoista. Vaikka työmaan tekijät olisivat eri firmoista tai eri tehtävissä, kaikki ovat yhtä porukkaa.
Hyvä fiilis voitelee yhteistyön rattaat tasaiseen vauhtiin. Uskomattoman hienosti työmailla onnistutaan aikatauluttamaan ja sovittamaan eri työvaiheet niin, että valmista syntyy silloin kuin pitäisi ja siten kuin pitäisi. Tämä perustuu siihen, että kaikki kantavat oman vastuunsa. Rakentajalta vaaditaan omatoimisuutta. Pitää hahmottaa kokonaisuus ja oma osa siinä. Ei siellä mestari kierrä käskemässä. Asiat sovitaan etukäteen yhdessä, ja kukin pitää huolen, että oma homma natsaa kokonaisuuteen.
Kaikki myös tekevät tarvittaessa kaikkea. Tiedättekö mistä sen tietää? Siitä, kuka keittää kahvit. Sumpit kiehauttaa se, joka sattuu ensimmäisenä ehtimään, oli sitten pomo tai alainen.
Pukinmäen työmaalle oli minun asteikkoni mukaan tulossa todellinen härdellipäivä, kun kuudennen kerroksen katon eristys, ”paputäyttö”, piti toteuttaa. Eristeen vieminen ylös, suojakankaan vetäminen sen päälle ja viimeisenä betonisen suojakuoren valu on kaikki tehtävä saman päivän aikana. Homma aloitettiin aamukuudelta ja lopetettiin puolilta öin. Ahtaalla työmaalla pörräsi samaan aikaan kaksi betoniautoa, mobiilitorninosturi, kuukulkijoita, kurottaja ja kaivuri. Vastaava mestari puikkelehti paikasta toiseen, tsemppasi, vastasi kysymyksiin, kyseli muilta ”miten menee” ja nosti peukkua. ”Normi päivä”, hän totesi hymyillen lopussa. Nostan kypärääni tällaiselle menolle.
Jos minulta kysytään, miten kiteyttäisin rakennusalalla työskentelyn, sanoisin kuta kuinkin näin: Hapekasta, monipuolista ja laadukasta tekemistä yhdessä ja erikseen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Kiinnostuitko Peab opettajasta? Ota yhteys Jariin tai lue lisää täältä.